Tänään myymälään tuli keski-ikäinen, hiukan tossukan oloinen isä teinityttärensä kanssa. Ensivilkaisulla tähän kaksikkoon tajusin, että tytär olisi ottanut kaikista mieluiten vain isän lompakon matkaansa ellei isä olisi ollut sidottuna siihen kiinni. Tytölle oli selvää mitä hän halusi: kalleinta ja prameinta. Isälle oli selvää mitä hän halusi: halvinta ja käytönnöllisintä. Ristiriita oli siis taattu.

Pian kävi selväksi, että kaksikon palveleminen oli turhaa. Mitä tahansa mitä ehdotin, oli jommalle kummalle totaalisen kamala juttu. Tyttö oli pahasuinen, räävitön ja täynnä angstia. Kysymys: millaista tuotetta haluat sai tytöltä aikaan vastauksen: no e v**tu tiä.

Loppujen lopuksi koko porukka päästiin yhteisymmärrykseen ja siirryttiin höyläilemään isukin luottokorttia. Kassalla alettiinkin sitten sopimaan pelisääntöjä.

Isä: Lupaatko nyt siivota huoneen vähintään kerran viikossa?
Tytär: V**tu älä motkota
Isä: Mutta lupaatko?
Tytär: V**tu pidä ny turpas kii!
Isä: Mä en osta tätä jos et lupaa
Tytär: V**tu mä vihaan sua!
Isä: Mutta kun kotonakin jo sovittiin...
Tytär: No v**tu joo joo joo
Isä: Lupaathan nyt varmasti?
Tytär: V**tu lopeta jo!

.......

Tätä samaa jankkaamista jatkui n. 15 minuuttia. Välillä tytär huusi ja kiljui, poistui kerran myymälästä (ja isä jäi kassalle ihmeissään luottokortti edelleen kädessään), haukkui isäänsä kaikin mahdollisin sanoin, vastaili omaan puhelimeensa ja haukkui isäänsä ilmeisesti kavereilleen ym.

Ja tämän ajan Aspaneiti seisoi tiskin takana tuijottaen kädet taskuissaan tyhjää kuin surrealistisessa elokuvassa. Tuntui törkeältä kuunnella riitaa, mutta olisi tuntunut törkeältä poistua tilanteesta: kauppaahan me siinä tehtiin ja kaupanteosta liksani saan.

Loppujen lopuksi tyttö sai haluamansa, isän luottokortti vingahti ja kaikki oli tyytyväisiä. Tyttö poistui liikkeestä kiittämättä yms (mikä nyt oli tietenkin itsestäänselvyys), isä ei varsinaisesti anteeksi pyytänyt mutta katse kertoi enemmän kuin tuhat sanaa.

Harmi ettei enää saa lyödä edes omaa lastaan.