torstai, 25. lokakuu 2007
Blogi on muuttanut
Päivitä linkkisi, http://aspaneiti.blogspot.com/
keskiviikko, 24. lokakuu 2007
Piip, tilillä ei katetta.
Oi MM, tuo jalo kanssaihmiseni! Kuinka olenkaan saattanut unohtaa urpo-armaan kootut selitykset, kun pankkikortilla ei olekaan katetta. Tilannehan saattaa olla urpolle hyvin yllättävä, ja ennenkaikkea hämmentävä.
Aspaneiti: Ei tämä korttisi mene nyt läpi, tilillä ei ole katetta.
- Kokeile uudestaan
Urpo-rakas. Vaikka minä höyläisin sitä ees taas koko tämän päivän, ei tämä vallitseva tilanne muutu mihinkään. Rahaton on rahaton ja se siitä.
- Teidän laitteissa on virhe
Emmehän voi koskaan tekniikan maailmassa temmeltäessämme sulkea pois teknisen toimintahäiriön mahdollisutta. Kerrotaan nyt kuitenkin, että se on äärimmäisen harvinaista. Maksuyhteydet saattavat olla poikki, mutta silloin laitteemme tunnistavat asian ja virheilmoituksen jonka saamme korttiasi höylätessä on aivan erilainen. Se viittaa silloin yhteysvirheeseen, ei suinkaan katteettomaan tiliin.
- Kortissa on virhe, se magneettiraita on varmaan kulunut.
Tätä selitystä ei ainakaan kannata käyttää. Me näppärät pystymme myös käsin näppäilemään sen numerokoodin koneelle ja virheilmoitus ei siitä muutu mihinkään, ellei tämän aikaavievän operaation aikana ole hammaskeiju maksanut noita puuttuvia hampaitasi myöhässä ja korkojen kanssa.
- Jaa taas se pankki on mokannu (ja tähän vapaavalintainen määre kuinka monta kertaa ne on tehnyt sen aiemminkin)
Ole hyvä, mene pankkiin. Ei, me emme sinne soita. Ja hitto sentään, millaisia kädettömiä ämmiä ne pankit on väärällään, niin monta kertaa tämän selityksen olen kuullut. Karpolle olisi taas tekemistä.
- Kyllä siä pitäis olla
Pitäisi minullakin olla parempi työpaikka, vaan ei ole. Näillä eletään ja sinä näytät elävän nyt rahattomana.
- Kortilla on VARMASTI rahaa. Minulla on AINA rahaa.
Oikein liikutun, että saan jakaa kanssasi tämän erikoisen tilanteen elämässäsi. Nämä hetket juuri lähentävät meitä.
Jotkut myöntävät että saattahan se olla, ettei siellä rahaa juuri tällä erää ole. Hyvä, selkä suorana eteenpäin! Kyllä tuo köyhyyden häpeä laantuu viimeistään arkussa. Mutta mitä ihmettä te niitä syitä minulle selitätte? Minä olen myyjä. Myyjää kiinnostaa raha. Niin, se mitä sinulla ei nyt ole. Minua ei kiinnosta kuinka pitkäksi viikonloppu venähti vaimon vittuilun takia, tai mikä sitä kissaa nyt niin vaivaa että ihan Helsinkiin asti piti viedä.
Kun tili havaitaan katteettomaksi ja asiakas vänkää että eipä ole, pyydän aina kääntymään pankkiautomaatin puoleen. Automaatille on myymälästämme matkaa alle 100m, ja niin pitkä se matka on, että yksikään ei ole ehtinyt enää saman työpäivän aikana rahat kourassa takaisin.
Tämän selityksen säästin tarkkaan harkittuna sokerina pohjalle. Taustaa sen verran, että keski-ikäisellä suomalaisrouvalla oli keski-ikäinen, tumma ns. "lomalta hihaan tarttunut" mies. He olivat molemmat hyvin tuttuja myymälässämme ja oikein hyviä asiakkaita. Kerran kuitenkin rouva oli yksin ostoksilla, ja kortti olikin katteeton.
- Voi vittu se kurdi o vieny mun rahat!
Ihailtavaa suoruutta, täynnä draamaa ja juonenkäänteitä! Urpo, ota oppia!
Aspaneiti: Ei tämä korttisi mene nyt läpi, tilillä ei ole katetta.
- Kokeile uudestaan
Urpo-rakas. Vaikka minä höyläisin sitä ees taas koko tämän päivän, ei tämä vallitseva tilanne muutu mihinkään. Rahaton on rahaton ja se siitä.
- Teidän laitteissa on virhe
Emmehän voi koskaan tekniikan maailmassa temmeltäessämme sulkea pois teknisen toimintahäiriön mahdollisutta. Kerrotaan nyt kuitenkin, että se on äärimmäisen harvinaista. Maksuyhteydet saattavat olla poikki, mutta silloin laitteemme tunnistavat asian ja virheilmoituksen jonka saamme korttiasi höylätessä on aivan erilainen. Se viittaa silloin yhteysvirheeseen, ei suinkaan katteettomaan tiliin.
- Kortissa on virhe, se magneettiraita on varmaan kulunut.
Tätä selitystä ei ainakaan kannata käyttää. Me näppärät pystymme myös käsin näppäilemään sen numerokoodin koneelle ja virheilmoitus ei siitä muutu mihinkään, ellei tämän aikaavievän operaation aikana ole hammaskeiju maksanut noita puuttuvia hampaitasi myöhässä ja korkojen kanssa.
- Jaa taas se pankki on mokannu (ja tähän vapaavalintainen määre kuinka monta kertaa ne on tehnyt sen aiemminkin)
Ole hyvä, mene pankkiin. Ei, me emme sinne soita. Ja hitto sentään, millaisia kädettömiä ämmiä ne pankit on väärällään, niin monta kertaa tämän selityksen olen kuullut. Karpolle olisi taas tekemistä.
- Kyllä siä pitäis olla
Pitäisi minullakin olla parempi työpaikka, vaan ei ole. Näillä eletään ja sinä näytät elävän nyt rahattomana.
- Kortilla on VARMASTI rahaa. Minulla on AINA rahaa.
Oikein liikutun, että saan jakaa kanssasi tämän erikoisen tilanteen elämässäsi. Nämä hetket juuri lähentävät meitä.
Jotkut myöntävät että saattahan se olla, ettei siellä rahaa juuri tällä erää ole. Hyvä, selkä suorana eteenpäin! Kyllä tuo köyhyyden häpeä laantuu viimeistään arkussa. Mutta mitä ihmettä te niitä syitä minulle selitätte? Minä olen myyjä. Myyjää kiinnostaa raha. Niin, se mitä sinulla ei nyt ole. Minua ei kiinnosta kuinka pitkäksi viikonloppu venähti vaimon vittuilun takia, tai mikä sitä kissaa nyt niin vaivaa että ihan Helsinkiin asti piti viedä.
Kun tili havaitaan katteettomaksi ja asiakas vänkää että eipä ole, pyydän aina kääntymään pankkiautomaatin puoleen. Automaatille on myymälästämme matkaa alle 100m, ja niin pitkä se matka on, että yksikään ei ole ehtinyt enää saman työpäivän aikana rahat kourassa takaisin.
Tämän selityksen säästin tarkkaan harkittuna sokerina pohjalle. Taustaa sen verran, että keski-ikäisellä suomalaisrouvalla oli keski-ikäinen, tumma ns. "lomalta hihaan tarttunut" mies. He olivat molemmat hyvin tuttuja myymälässämme ja oikein hyviä asiakkaita. Kerran kuitenkin rouva oli yksin ostoksilla, ja kortti olikin katteeton.
- Voi vittu se kurdi o vieny mun rahat!
Ihailtavaa suoruutta, täynnä draamaa ja juonenkäänteitä! Urpo, ota oppia!
maanantai, 22. lokakuu 2007
EU, teit sen taas!
No niin. Nyt olemme pääsemässä eroon tästä raadollisesta henkilöpapereiden näyttämisoperaatiosta. Urpohan on nyt onnellisin asiakas maailmassa, kun hänen ei tarvitse asiakaspalvelun pikkupalkolliselle näyttää salaisia tietojaan.
Hallelujaa, meillä on maksupäätteet/sirukortinlukijat! Tervetuloa ihana tekniikka, joka pelastaa meidät myyjät korttien nappaamiselta ilmalennosta ja ruman ajokorttikuvasi katselulta.
Ongelmathan ilmenevät siinä vaiheessa, kun tätä maksupäätettä pitäisi osata asiakkaankin käyttää. 70% maksutapahtumista tapahtuu seuraavanlaisella kaavalla:
(myyjä sanoo summan)
1. Asiakas heittää kortin tiskille
(myyjä pyytää asiakasta laittamaan kortin laitteeseen)
2.- Ota sieltä vaan emmää jaksa mitään koodeja ny
(myyjä neuvoo asiakasta laittamaan kortin laitteeseen ja muistelemaan sitä koodia)
3. Asiakas ottaa tuhahdellen kortin pois tiskiltä ja jää kortti kädessä tuijottamaan uutta vinkeää vekotinta nimeltään maksupääte.
4. -No mihin mää tän ny laitan? Tännekö?
(asiakas yrittää ensi alkuun lykätä korttia aivan toiseen paikkaan kuin mihin se pitäisi laittaa. Myyjä neuvoo suunnan)
5. - Ei tää mee tänne!
(ei sen kuulukkaan mennä sinne kokonaan. Lykkää nyt vain niin pitkälle kuin sen saat, neuvoopi myyjä)
6. - Mitämää si painan?
(myyjä neuvoo odottamaan)
7. - Ei tää tee mitään!
(myyjä neuvoo odottamaan)
8. Asiakas painaa paniikissa tunnusluvun
(myyjä pyytää asiakasta ensin valitsemaan kortiltaan pankin tai luoton)
9. - No pankki!
(myyjä neuvoo asiakasta painamaan kohtaa "pankki")
10. Asiakas painaa paniikissa tunnusluvun
(myyjä neuvoo hyväksymään edellisen pankki -valinnan)
11. - Koska mää sen koodin painan?
(myyjä neuvoo katselemaan näytöltä mitä laite neuvoo. Kun laite kysyy pin-koodia, pin-koodi kuuluu näppäillä laitteeseen)
12. Asiakas painaa paniikissa tunnusluvun
(myyjä pyytää hyväksymään valinnan)
13. - Mikä täällä on ok? Mitä mää painan?
(myyjä neuvoo painamaan samaa kuin äskenkin)
14. Asiakas painaa paniikissa tunnusluvun
(myyjä kertoo, ettei sitä tarvitse painaa montaa kertaa)
15. Asiakas huokailee ja turhautuu
(myyjä kertoo, että maksutapahtuma on onnistunut, voit ottaa kortin pois)
16. Asiakas ottaa kortin ja heittää sen takaisin tiskille
(myyjä pyytää laittamaan kortin pois)
17. Asiakas ottaa kynän käteen ja jää odottamaan allekirjoitusta.
(myyjä kertoo ettei allekirjoitusta tarvita)
18. Asiakas ottaa kynän varmuuden vuoksi taskuunsa.
Ymmärränhän minä että uusi tekniikka on vaikeaa omaksua. Me käymme tämän saman kohtauksen läpi melkein jokaisen asiakkaan kanssa, me täällä emme jaksa enää turhautua. Me emme ole keksineet näitä maksupäätteitä emmekä ole vastuussa niiden helppoudesta, näppäinten koosta tai siitä, että sinä et vain periaatteesta tahdo käyttää niitä.
Ja tässähän olemmekin ongelman edessä: sinä et halua näyttää henkilöpapereitasi, etkä sinä halua käyttää maksupäätettä. Kelpaisikohan sinulle mahdollisesti tämä tuote ilmaiseksi?
Herää jo, urpo.
Hallelujaa, meillä on maksupäätteet/sirukortinlukijat! Tervetuloa ihana tekniikka, joka pelastaa meidät myyjät korttien nappaamiselta ilmalennosta ja ruman ajokorttikuvasi katselulta.
Ongelmathan ilmenevät siinä vaiheessa, kun tätä maksupäätettä pitäisi osata asiakkaankin käyttää. 70% maksutapahtumista tapahtuu seuraavanlaisella kaavalla:
(myyjä sanoo summan)
1. Asiakas heittää kortin tiskille
(myyjä pyytää asiakasta laittamaan kortin laitteeseen)
2.- Ota sieltä vaan emmää jaksa mitään koodeja ny
(myyjä neuvoo asiakasta laittamaan kortin laitteeseen ja muistelemaan sitä koodia)
3. Asiakas ottaa tuhahdellen kortin pois tiskiltä ja jää kortti kädessä tuijottamaan uutta vinkeää vekotinta nimeltään maksupääte.
4. -No mihin mää tän ny laitan? Tännekö?
(asiakas yrittää ensi alkuun lykätä korttia aivan toiseen paikkaan kuin mihin se pitäisi laittaa. Myyjä neuvoo suunnan)
5. - Ei tää mee tänne!
(ei sen kuulukkaan mennä sinne kokonaan. Lykkää nyt vain niin pitkälle kuin sen saat, neuvoopi myyjä)
6. - Mitämää si painan?
(myyjä neuvoo odottamaan)
7. - Ei tää tee mitään!
(myyjä neuvoo odottamaan)
8. Asiakas painaa paniikissa tunnusluvun
(myyjä pyytää asiakasta ensin valitsemaan kortiltaan pankin tai luoton)
9. - No pankki!
(myyjä neuvoo asiakasta painamaan kohtaa "pankki")
10. Asiakas painaa paniikissa tunnusluvun
(myyjä neuvoo hyväksymään edellisen pankki -valinnan)
11. - Koska mää sen koodin painan?
(myyjä neuvoo katselemaan näytöltä mitä laite neuvoo. Kun laite kysyy pin-koodia, pin-koodi kuuluu näppäillä laitteeseen)
12. Asiakas painaa paniikissa tunnusluvun
(myyjä pyytää hyväksymään valinnan)
13. - Mikä täällä on ok? Mitä mää painan?
(myyjä neuvoo painamaan samaa kuin äskenkin)
14. Asiakas painaa paniikissa tunnusluvun
(myyjä kertoo, ettei sitä tarvitse painaa montaa kertaa)
15. Asiakas huokailee ja turhautuu
(myyjä kertoo, että maksutapahtuma on onnistunut, voit ottaa kortin pois)
16. Asiakas ottaa kortin ja heittää sen takaisin tiskille
(myyjä pyytää laittamaan kortin pois)
17. Asiakas ottaa kynän käteen ja jää odottamaan allekirjoitusta.
(myyjä kertoo ettei allekirjoitusta tarvita)
18. Asiakas ottaa kynän varmuuden vuoksi taskuunsa.
Ymmärränhän minä että uusi tekniikka on vaikeaa omaksua. Me käymme tämän saman kohtauksen läpi melkein jokaisen asiakkaan kanssa, me täällä emme jaksa enää turhautua. Me emme ole keksineet näitä maksupäätteitä emmekä ole vastuussa niiden helppoudesta, näppäinten koosta tai siitä, että sinä et vain periaatteesta tahdo käyttää niitä.
Ja tässähän olemmekin ongelman edessä: sinä et halua näyttää henkilöpapereitasi, etkä sinä halua käyttää maksupäätettä. Kelpaisikohan sinulle mahdollisesti tämä tuote ilmaiseksi?
Herää jo, urpo.
maanantai, 22. lokakuu 2007
Ja henkilöpaperit, kiitos
Kuinka monta kertaa samoja asioita täytyy hokea, että ne menee myös sinun -urpo rakas- korvaasi? Luuletko että olen täällä tiskin takana vain rääpimässä päätäni?
Jos minä kysyn henkilöpapereita, sinun tulee näyttää ne.
"Ne ovat autossa"
Hae ne!
"Kyllä mä olen mä"
Niin minäkin, mutta et sinä siltikään tiedä nimeäni, sosiaaliturvatunnustani tai maksuhistoriaani.
"Sun pomos tuntee mut"
Tuntekoot, mutta minä en.
"Ei multa ennenkään oo papereita kysytty"
No nyt kysytään. Onnittelut. Tarjoanko kahvit sen kunniaksi?
"Sä voit luottaa muhun"
Jos minä luotan jokaiseen, on sinun tilisi -urpo kulta- nopeasti miinuksella kun joku toinen urpo saa korttisi käsiinsä. Ja ylipäätänsä nämä vuodet ovat opettaneet että en luota yhteenkään asiakkaaseen.
"Mut tunnetaan täällä"
Niin tunnetaan eräs ministerimmekin, ja myös hän on joutunut näyttämään minulle ajokorttinsa.
"Ollaanhan me nähty ennenkin"
Meillä käy myymälässä päivittäin muutama muukin asiakas kuin sinä. Jos sinä kävit täällä joskus viime vuosikymmenen puolella, on melkolailla varmaa etten enää muista sosiaaliturvatunnuksesi loppuosaa. Niin kauan kun me ei syödä samassa aamupalapöydässä, me ei tunneta toisiamme.
"Mulla ei ole niitä mukana"
Voivoi. Miksi -urpo hyvä- lähdit tekemään luotollista kauppaa ilman tarvittavia papereita. Nyt kävelet joko kipin kapin pankkiautomaatille, kotiin hakemaan ajokorttia tai onhan tässä toki mahdollisuus ottaa sinulta korttikin pois jos ei sinulla ole mitään todisteita että se kortti tosiaan on sinun. Hankala tilanne, vai mitä tykkäät.
Ai niin ja on turha luetella sitä loppuosaa. Haluan nähdä sen siksi että
- Henkilöllisyyden tarkistaminen tapahtuu aina kuvallisesta kortista. Kuvallinen kortti ei tarkoita sinun naamaasi omani edessä ja suullista ilmausta että saatat juuri nyt muistaa jonkun satunnaisen numerosarjan ulkoa.
- Meillä ei ole varaa eikä aikaa virheisiin. En viitsi kysellä montaa kertaa onko se kirjain nyt pee bee dee cee vai ee.
- Pidän siitä että olet näyttänyt myös rumalta 70 -luvulla eikä aika ole tehnyt yhtään hyvää sinulle.
- Noudatan Suomen lakia.
Mikä tästä tekee niin mahdottoman vaikeaa?
Jos minä kysyn henkilöpapereita, sinun tulee näyttää ne.
"Ne ovat autossa"
Hae ne!
"Kyllä mä olen mä"
Niin minäkin, mutta et sinä siltikään tiedä nimeäni, sosiaaliturvatunnustani tai maksuhistoriaani.
"Sun pomos tuntee mut"
Tuntekoot, mutta minä en.
"Ei multa ennenkään oo papereita kysytty"
No nyt kysytään. Onnittelut. Tarjoanko kahvit sen kunniaksi?
"Sä voit luottaa muhun"
Jos minä luotan jokaiseen, on sinun tilisi -urpo kulta- nopeasti miinuksella kun joku toinen urpo saa korttisi käsiinsä. Ja ylipäätänsä nämä vuodet ovat opettaneet että en luota yhteenkään asiakkaaseen.
"Mut tunnetaan täällä"
Niin tunnetaan eräs ministerimmekin, ja myös hän on joutunut näyttämään minulle ajokorttinsa.
"Ollaanhan me nähty ennenkin"
Meillä käy myymälässä päivittäin muutama muukin asiakas kuin sinä. Jos sinä kävit täällä joskus viime vuosikymmenen puolella, on melkolailla varmaa etten enää muista sosiaaliturvatunnuksesi loppuosaa. Niin kauan kun me ei syödä samassa aamupalapöydässä, me ei tunneta toisiamme.
"Mulla ei ole niitä mukana"
Voivoi. Miksi -urpo hyvä- lähdit tekemään luotollista kauppaa ilman tarvittavia papereita. Nyt kävelet joko kipin kapin pankkiautomaatille, kotiin hakemaan ajokorttia tai onhan tässä toki mahdollisuus ottaa sinulta korttikin pois jos ei sinulla ole mitään todisteita että se kortti tosiaan on sinun. Hankala tilanne, vai mitä tykkäät.
Ai niin ja on turha luetella sitä loppuosaa. Haluan nähdä sen siksi että
- Henkilöllisyyden tarkistaminen tapahtuu aina kuvallisesta kortista. Kuvallinen kortti ei tarkoita sinun naamaasi omani edessä ja suullista ilmausta että saatat juuri nyt muistaa jonkun satunnaisen numerosarjan ulkoa.
- Meillä ei ole varaa eikä aikaa virheisiin. En viitsi kysellä montaa kertaa onko se kirjain nyt pee bee dee cee vai ee.
- Pidän siitä että olet näyttänyt myös rumalta 70 -luvulla eikä aika ole tehnyt yhtään hyvää sinulle.
- Noudatan Suomen lakia.
Mikä tästä tekee niin mahdottoman vaikeaa?
perjantai, 12. lokakuu 2007
Niin huonoa huumoria, että se pitää selittää
Nuori, hyvin reteä ja sanavalmis mies asioi myymälässä digiboksinsa kanssa. Digiboksi toimii asiakkaan kotona heikosti, mutta liikkeessä emme havaitse siinä mitään vikaa.
Aspaneiti: Onks sulla millaset vehkeet siellä kotona? Ettei olis antennissa vikaa tai liian pitkä piuha?
Asiakas: Pitkät on piuhat, mutta mä kulta lupaan ettei signaali rasiaan heikkene.
*aspaneiti jatkaa digiboksin tutkimista*
Asiakas: Nii siis mä vertasin tota sun kommenttia niinku sun panemiseen.
Aspaneiti: *nostaa hämmentyneenä katseensa digiboksista*
Asiakas: *laskee hämmentyneenä katseensa digiboksiin*
Aspaneiti: *laskee hämmentyneenä katseensa digiboksiin*
Asiakas: Joo. Tota. Jos mää si kotona katsoisin ne liitännät viä. Kiitti moi.
*asiakas nappaa digiboksinsa kainaloonsa ja poistuu myymälästä*
Aspaneiti on edelleen harvinaisen sanaton.
Aspaneiti: Onks sulla millaset vehkeet siellä kotona? Ettei olis antennissa vikaa tai liian pitkä piuha?
Asiakas: Pitkät on piuhat, mutta mä kulta lupaan ettei signaali rasiaan heikkene.
*aspaneiti jatkaa digiboksin tutkimista*
Asiakas: Nii siis mä vertasin tota sun kommenttia niinku sun panemiseen.
Aspaneiti: *nostaa hämmentyneenä katseensa digiboksista*
Asiakas: *laskee hämmentyneenä katseensa digiboksiin*
Aspaneiti: *laskee hämmentyneenä katseensa digiboksiin*
Asiakas: Joo. Tota. Jos mää si kotona katsoisin ne liitännät viä. Kiitti moi.
*asiakas nappaa digiboksinsa kainaloonsa ja poistuu myymälästä*
Aspaneiti on edelleen harvinaisen sanaton.
